KASVATTAJA
Nimeni on Tuija Laurila, Asun Päijät-Hämeessä, nykyään Lahteen kuuluvassa Villähteen kylässä. Hankin ensimmäisen koirani, Cassun, vuonna -09 avomieheni kanssa. Sen jälkeen kaikki vapaa-aika onkin kulunut koiraharrastuksissa. Olen agilityn koulutusohjaaja, ja vedin monta vuotta treenejä VAU:n riveissä. Tokossa olen käynyt useilla kouluttajilla ahmimassa oppia ja olen vetänyt myös tokotreenejä VAU:lla. Nykyään pidän taukoa treenien vedosta, ja keskityn omiin treenattaviini.
Cassu on opettanut astetta haastavammalla luonteellaan koulutuksesta itselleni paljon. Koulutuksen rikkauksia on myös siinä, että jokainen koiramme on yksilö, ja kaikille pitää keksiä omat vivahteet millä juuri tämä koira oppii parhaiten. Minua näkee useimmiten koulutuskentillä, agilitykisoissa, tokokokeissa (tosin nykyään harvemmin, kun ei tokokoiraa tällä hetkellä ole), sekä myös näyttelyissä. Toimin myös rotuyhdistyksen hallituksessa varapuheenjohtajana.
Kasvattajaksi ryhtymisen innostus lähti siitä, kun aloin miettimään minkälaisia koiria itse haluaisin saada kasvattajalta. Pidän kasvatuksessa luonnetta erittäin tärkeänä, että koiran kanssa on helppo elää ja olla, sekä normaalissa arjessa että kilpakentillä. Toivoisin eritoten sitä edistäväni omalla tulevalla työlläni. Rodunomaista ulkomuotoa toki unohtamatta. Kasvatukseni on pienimuotoista.
Ensimmäinen Pomppaloikan pentue tuli Jipolle v-16, jolla mielestäni on rodulle paljon annettavaa. Täyspäisen luonteensa lisäksi, se on osoittanut olevansa vauhdikas ja rohkea harrastuskoira sekä tasapainoisen rakenteensa ansiosta erittäin upea näyttelykoirakin.
Lappalais-pentueesta alkoi siis Pomppaloikan tarina, Bomppaloikat-nimellähän olimme Hästängens-porukan kanssa vuonna -13 agirodussa. Joten joukkueelle keksimäni nimi päätyi myös kennelnimeksemme.
Cassu on opettanut astetta haastavammalla luonteellaan koulutuksesta itselleni paljon. Koulutuksen rikkauksia on myös siinä, että jokainen koiramme on yksilö, ja kaikille pitää keksiä omat vivahteet millä juuri tämä koira oppii parhaiten. Minua näkee useimmiten koulutuskentillä, agilitykisoissa, tokokokeissa (tosin nykyään harvemmin, kun ei tokokoiraa tällä hetkellä ole), sekä myös näyttelyissä. Toimin myös rotuyhdistyksen hallituksessa varapuheenjohtajana.
Kasvattajaksi ryhtymisen innostus lähti siitä, kun aloin miettimään minkälaisia koiria itse haluaisin saada kasvattajalta. Pidän kasvatuksessa luonnetta erittäin tärkeänä, että koiran kanssa on helppo elää ja olla, sekä normaalissa arjessa että kilpakentillä. Toivoisin eritoten sitä edistäväni omalla tulevalla työlläni. Rodunomaista ulkomuotoa toki unohtamatta. Kasvatukseni on pienimuotoista.
Ensimmäinen Pomppaloikan pentue tuli Jipolle v-16, jolla mielestäni on rodulle paljon annettavaa. Täyspäisen luonteensa lisäksi, se on osoittanut olevansa vauhdikas ja rohkea harrastuskoira sekä tasapainoisen rakenteensa ansiosta erittäin upea näyttelykoirakin.
Lappalais-pentueesta alkoi siis Pomppaloikan tarina, Bomppaloikat-nimellähän olimme Hästängens-porukan kanssa vuonna -13 agirodussa. Joten joukkueelle keksimäni nimi päätyi myös kennelnimeksemme.